Mäntypuro: Hiilinegatiivinen kotimainen perhe(yritys)
Ostamalla tuotteitamme istutat puita. (Kuva ja logo: Istutapuita.fi)

Mäntypuro: Hiilinegatiivinen kotimainen perhe(yritys)

Kustannus Mäntypuro on yksi askel pitkällä matkalla. Vanhempani tekivät yhteensä yli 60-vuotisen työuran kirjapainossa, jonka sanomalehtipaperivarasto, valtava rotaatiopainokone ja pienet puksuttavat heidelbergiläiset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen sielumaisemaani ja mielikuvitukseeni.

Toinen vahva lapsuuskokemukseni liittyy metsän monenlaiseen käyttöön, mutta ennen kaikkea puuhun perimmäisessä muodossaan – osana luontoa. Olen aina ihaillut tasavertaisesti luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta ja insinöörityön saavutuksia. Näiden kahden välillä voisi nähdä ratkaisemattoman konfliktin. Minusta kysymys on arvostuksesta ja ajattelutavoista.

Minusta ei tullut puuseppää, metsänhoitajaa eikä motokuskia. Opiskeluaikana olin varma, että minusta tulee koneinsinööri. Sellainen, josta tulee konepajan omistaja tai suurten stadionien suunnittelija. Minusta tuli ammatistaan ylpeä rakennusmestari, josta kasvoi kustantaja. Valokuvaus on rakas harrastus, joka jatkuvasti loikkaa aidan yli ja pyrkii sekaantumaan työasioihin. Olen suhtautunut siihen ymmärtäväisesti, sillä nuoruuden intoa on hankala padota.

Kustantajana tavoitteeni oli alkuunsa hyvin yksinkertainen ja käytännönläheinen. Kun teen kaiken itse ja puolisoni avustuksella, meille jää enemmän katetta myydystä tuotteesta. Pidämme koko tuotantoprosessin omissa käsissämme, jolloin meillä on myös täysi valta sen sisällön suhteen. Yrittäjänä kulurakenne muuttui aivan toiseksi verrattuna aiempiin harrastushankkeisiin. Ensimmäinen tuotteemme, Matkalla 2018 -runokalenteri, oli odotuksiini nähden huikea menestystarina. Seuraavan vuoden tuote teetti enemmän työtä, mutta aina kun posti tuo pahvilaatikollisen musteentuoksuisia kirjoja meille, tunnen aitoa iloa ja syvää tyytyväisyyttä.

Kolme vuotta vanha kustantamo

Aikaa on kulunut. Monen jalanjäljen jälkeen Kustannus Mäntypuro täytti tänä vuonna kolme vuotta. Koska olen kiireinen pienyrittäjä, puhuttelen perheyritystä lyhyesti ”Kustannukseksi.” Puhuttelunimi ei ole pitkän harkinnan tulosta, mutta nyt huomaan sen kiistattomat edut. Kun olen yrittäjä, teen töitä Kustannukselle. Kun haluan kuulla omat ajatukseni, lähden Mäntypurolle eli mökille, jonka kiinteistö antoi kauniin nimensä yrityksellemme. Mökkikaupoista tuli myös kuluneeksi kolme vuotta. Rantasaunan lämmössä ajatus kulkee verkkaisemmin, silloin laatu on parempaa.

En minäkään ole maailmassa yksin. Perheemme viides lapsenlapsi syntyi viime vuonna. Olen saanut nuorena paljon. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, mutta meistä riippuu paljon. Historia ja ajan väsymätön kulku ovat aina kiehtoneet mielikuvitustani. Puun vuosirenkaat ovat ikkuna historiaan, ihan kuin vanhat tavaratkin. En edes mainitse kirjoja, koska bibliofiliani on toistaiseksi pysynyt hallinnassani. Miten paljon ihmiset ovatkaan tehneet työtä ja jättäneet jälkiä kaikkialle. Jotain hyvääkin, vaikka helpommin huomioni kiinnittyy peruuttamattomiin jälkiin. Kerran halkaistua kiveä ei enää koskaan saa ehjäksi, kaadettua puuta ei mikään myrsky nosta pystyyn. Peruuttamattomuus lienee sana, joka parhaiten kuvaa ihmettelyni aihetta. Miten paljon teemme sellaista, jota ei voi perua? Humanistina olen korkeintaan keskikokoinen, sillä luonnon pärjäämisestä olen useammin huolissani kuin ihmislajin. Kyllä ihmisen tuska sattuu minuun siinä kuin ihmisen rikkoma luontokin.

Olen myös realisti, ainakin keskikokoinen. Munakasta tehneet ovat oppineet peruuttamattomuudesta arvokkaan läksyn. Koska en voi säästää jokaista puuta, voin ainakin käyttää niitä harkiten. Tunnistan itsessäni monta puolta, mutta suhde luontoon on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin jaksan omaa historiaani muistaa, noin kolmenkymmenen vuoden ajalta. Elän kuvitelmassa, että tämä on puoliksi insinööriluonteeni merkki. En pidä haaskaamisesta, turhaan tehdystä työstä, tarpeettomuudesta. Vain luonnon kohdalla ymmärtäisin, jos asiat olisivat olemassa vain kauneuden tavoittelun tähden. Mutta luonto ei hukkaa mitään, vaan kaikella on tarkkaan muotoutunut tarkoitus. Asioilla – ihmisen tekemillä – pitää olla merkitys, monenlaista käyttöä, kestävä arvo. Muuten teemme tuhoa turhaan. Tätäkin olen harjoitellut pienessä mittakaavassa pienen ikäni. Jälkiviisaus on kauneinta, kun puu on jo kaadettu tai maito maassa.

Asioilla pitää olla kestävä arvo

Maailmaamme mahtuu monenlaista. Onneksi siellä on tilaa minullekin, perheestäni nyt puhumattakaan. Jotta tila riittäisi lapsenlapsillekin, teemme joka päivä monenlaisia valintoja. Meidän perheessämme kierrätetään kaikki mahdollinen, ostetaan harkiten ja suositaan kotimaista ja kestävää. Mutta entäs tämä perheyritys? Teemme tuotteita muiden ostettavaksi. Tuotamme myös palveluita ihmisten parhaaksi. Tuotantomme on väistämättä pois jostakin. Hiilidioksidipäästöt ovat laajalti tunnettu mittari ihmisen jättämälle jäljelle. Vesistöjen ja ilman suojeleminen ovat vähintään yhtä olennaisia, jotta avaruudessa matkaava kasvihuone-avaruusaluksemme ei muutu elinkelvottomaksi.

Perheemme ja yrityksemme on mielestäni erikoistapaus. Asumme puolisoni kanssa kahdestaan hotellihuoneessa 24 neliömetrin studiossa. Käytössämme on lisäksi yhteiskäyttötiloja keittiöstä kuntosaliin ja saunatiloihin. Meillä on auto, jonka hiilidioksidipäästöt ovat 150 grammaa kilometriltä. Automme on luonteeltaan liikkuvaa sorttia, kuten mekin. Syömme lihaa väriin katsomatta, mutta tuoreista vihanneksista ja hedelmistäkään emme luopuisi. Olen löytänyt kasvisvaihtoehtojen ilot broilerin korvikkeena. Arvostamme hyvin tehtyä hyvää ruokaa ja punaisia hintalappuja.

Laskelmieni mukaan perheemme koko elämän ja yritystoiminnan hiilidioksidipäästöt ovat vuodessa noin 12000 kilogrammaa. VTT:n tekemän selvityksen perusteella laskin, että yhden satukirjan päästöt ovat noin 500 grammaa. Hotellimme käyttää yhteistiloissa uusiutuvaa sähköä ja hyvittää loput päästöt. Olemme oikealla tiellä. Jäljelle jää elämän ja työn aiheuttama osuus, joka vastaa noin 12 puun kasvaessaan sitomaa hiilikasaa. Yrityksenä olemme pieni, mutta sehän ei estä olemasta esimerkkinä. Olemme saaneet Kaimahaltiat-kirjoille Avainlippu-tunnuksen käyttöoikeuden. Me uskomme tunnuksen merkitykseen. Tunnistettava symboli auttaa minuakin tekemään harkittuja valintoja, kun päätän ostaa jotain.

Tuemme puiden istuttamista

Maailmaan mahtuu jalanjälkien lisäksi myös puhetta. Pienenkin puhe voi vaikuttaa. Sen takia tein alkuvuonna 2020 päätöksen, miten asian haluan hoitaa. Tästä vuodesta alkaen hyvitämme kaikki laskennalliset päästömme vuosittain tukemalla uusien puiden istuttamista Suomessa. Jos luit aiemmatkin kappaleet, ymmärrät helposti, miksi valintamme kohdistuu nimenomaan puihin ja kotimaahan. Puut istutetaan tuotannosta poistuneille turvemaille, jolloin myönteiset kerrannais- ja sivuvaikutukset ovat pelkkää puun kasvatusta suuremmat. Kasvoipa tuotantomme – tai perheemme – kuinka suureksi tahansa, voit olla varma, että päästömme hyvitetään. Jälkiviisauttahan sekin tavallaan on, silti uskon sen olevan askel oikeaan suuntaan. Hyvä kirja kestää lukemista ja varastoi hiiltä. Siksi haluamme tehdä sinulle vain sellaisia kirjoja, jotka haluat lukea uudelleen ja uudelleen. Koska muuten niin moni on tehnyt arvokkaan työnsä turhaan. Ja toivon, että kun aika on luopua, viet kirjan paperinkeräykseen. Silloin säästät puun johonkin tärkeään. Vaikka osaksi kaunista maisemaa, jotta meistä ei jäisi jälkeäkään. Kiitos avustasi.

Kustannus Mäntypuron puolesta kotona Helsingissä

Juho Raunio

PS. Olemme tehneet 24.4.2020 lähtien yhteistyötä Istutapuita.fi -palvelun kanssa. Lue lisää etusivultamme mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Vastaa