Kaimahaltiat: Kuvittajan terveiset
Eräs näkymä kuvittaja Pia Ronkainen-Pelkosen työpisteeseen.

Kaimahaltiat: Kuvittajan terveiset

Poikani yllyttämänä osallistuin lokakuussa 2019 Inktober-haasteeseen. Haaste oli kuukauden pituinen. Piirsin lähes joka päivä piirustuksen haasteeseen liittyvästä aiheesta ja julkaisin valokuvan piirroksesta Instagramissa. Kaisa tykästyi piirroksiini ja ehdotti yhteistyötä.

Ensireaktioni oli yllätys, jota seurasi häikäisevä ilo. Pian totesin, enhän minä tiedä mitään kuvittamisesta. Enkä varmasti osaa piirtää samaa hahmoa kahteen kertaan. Kaisaa kommenttini eivät häirinneet. Hän toivoi, että piirrän kuvat Kaimahaltioihin. Luin Kaisan ensimmäisen viestin kun astelin kauppaan sisään. Astuessani ulos kaupasta olimme tehneet sopimuksen. Odottamattomasti yksi unelmistani sai luvan täyttyä.

Olen harrastanut kuvataidetta aina. Koululaisena pärjäsin hyvin muutamassa lasten piirustuskilpailussa. Kaksitoistavuotiaana minut huolittiin kansalaisopiston aikuisten maalausryhmään. Kävin siellä useamman vuoden. Nuo hetket olivat minulle merkityksellisiä. Leena-opettaja puhutteli ja ohjasi minua samoin kuin ryhmän aikuisia, siltä minusta tuntui. Neljätoistavuotiaana voitin kengänsuunnittelukilpailun naisten kengät -karsinnan.

Haaveilin pitkään taidekouluopinnoista Kankaanpään ja Limingan taidekouluissa. 1990-luvun alussa sijainti- ja taloussyyt vaikuttivat valintoihini niin paljon, että taidekoulun sijasta hain ja pääsin artesaaniopiskelijaksi Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen. Siellä opintoihini kuului erilaisten käsityötaitojen ja kädentaitojen lisäksi muun muassa kuvallista ilmaisua, kulttuuritietoa ja tuotesuunnittelua. Valmistuin koulusta tekstiilialan artesaaniksi.

Kohti kuvataiteen tekemistä

Kuvataiteen saralla koin, etten ole tarpeeksi hyvä. Kukaan ei koskaan sanonut minulle mitään sen suuntaista. Se oli oma uskomukseni. Häpeilin töitäni ja kyvyttömyyttäni saada värit ja viivat kankaille ja paperille niin kuin olin ne ajatellut. Hävitin suurimman osan töistäni sitä mukaa kun niitä syntyi, ellen sitten tehnyt niitä jollekin läheiselle lahjaksi, tai elleivät ne liittyneet jotenkin tärkeisiin kaunokirjallisiin töihini.

Myöhemmin opiskelin yliopistossa kirjallisuutta, luovaa kirjoittamista ja vähän taidehistoriaa. Lapsena ajattelin, että minusta tulee kuvataiteilija, joka harrastaa kirjoittamista. Kävi aika lailla toisinpäin. Minusta tuli monenmoista, muun muassa kirjailija, joka harrastaa kuvataidetta.

Nyt olen tässä. En tiedä vieläkään oikeastaan mitään kuvittamisesta, mutta jotakin olen ehtinyt jo oppia tämän matkan aikana. Mikä tärkeintä, olen nauttinut joka hetkestä Kaisan taikomassa maailmassa. Kaimahaltiat on täynnä rakkautta ja hyvyyttä. En osaa kuvitella ketään, joka ei sellaisessa miljöössä viihtyisi.

Pia Ronkainen-Pelkonen

PS. Lue lisää Kaimahaltioista etusivuilta.

Vastaa